—Se on täällä … se on se!
—Tiedän, mitä se tahtoo?
—Mistä sinä tiedät? Näitkö?
—Näin, näin … mitä se tahtoo? Sanoitteko, että minä olen täällä?
—Emmehän toki … me arvattiin heti…
—Vaan jos muualla ilmaisevat?
—Ei ne—emäntä pani jo sanan kylään.
—Nyt se tulee!
Juha oli ilmaantunut rappusille, emännän seuraamana. Hän laskeutui niitä alas ja astui raukeana, kumarissa, kontti selässään suksiensa luo. Ei noussut niille, vaan kantoi ne alas jyrkimmästä rantatörmästä, jota ei näkynyt uskaltavan laskea.
—Se lähtee jo, kuiskasi Anja.