—Enhän minä sitä päly.
—Vaikka se nyt joskus maailmassa tulisikin sieltä, minne niin mielellään meni.
—Lieneekö tuo mielellään mennyt, eihän sitä tiedä, sanoi Juha säyseästi.
— … niin ei se sieltä ainakaan tässä keväthölseessä tule. Olisi tullut jo hankiaisten aikana, jos on tullakseen.
Hankiaisten aikana, sehän oli ollut Juhankin toivo, hänen viimeinen toivonsa.
—Eipä saata tulla … eihän se.
Mutta yhtäkkiä tapasi hänet vihansa puuskaus:
—Vaan jos se tulee ja te olette häntä syyttä parjannut…
—Niin mitä?
—Niin, silloin tiedätte, ettette ole talossa yötä yht'aikaa.