—Sinulla on komea emäntä, sanoi Shemeikka hänen jälkeensä katsoen. On jalan nousu joustava kuin rekivetovarsan.
—On sillä jalan nousu!
—Onko muutenkin mieluisenne?
—On mieluinen, on yli kaiken mieluinen. Entäpä sinun emäntäsi?
—Ei ole minulla vielä omituista.
—Vai ei? Ottaaksesi pitäisi.—Oli hiien hyvää se viinasi! sanoi Juha näppiä lyöden.
—Tahdotko vielä?
—Ei nyt, ei nyt … vaan jos sitten taas saunan päälle. Ei ole minulla tarjota koin vähän kitkerätä patakukkoa. Annat omaasi sitten vähän emännänkin maistaa, suhahti hän, vierastaan kylkeen nykäisten. Jos on muitakin makeita laukussasi, katsotaan sitten niitäkin. On nuori ihminen makeihin perso.
—On makehia, on korehia!
Juha tepasteli ja hypäkehteli eikä tiennyt, miten hyvän mielensä ilmaista… Tuli toki tämä vieras parhaaseen aikaan. Ilman sitä olisi viikko vielä murjotettu ja tiesi, olisiko sittenkään sopua tullut. Vaan niin pian kuin sille tulee mieluinen vieras, aina mieli keikahtaa.