—Jotta oliko? Oli se—mitä lie ollut ulkomaan makeata—soutaa suonissani kuin mahla kevätkoivussa.
—Ettäkö on, niinkuin luontosi lehteä tekisi?
Juhalta pääsi hyvän mielen nauru ja Marjalta myös.
—Sauna on kyllä valmis, jos ette liene muuta vailla.
—Marja, sinun pitää itsesi tulla löylyä lyömään.
—Käypi kai se Kaisaltakin yhtä hyvin kuin minulta.
—Elähän nyt,—itsesi sinun pitää, emännän, olla saunoittamassa.
Kuulehan! Elähän mene—ei olla enää nyrpeitä… Häh?
Hän uskalsi kämmenellään koskettaa Marjaa kylkeen. Eikä Marja nyt äsähtänytkään vastaan, oli niinkuin ei olisi ollut tietävinään, heilahuttihe hiukan. Mutta Juhasta oli niinkuin ei olisi ollut maata jalkainsa alla.
—Saunaan, vieras! huusi hän pirttiin, josta Shemeikka samassa tuli.
Marja oli pyörähtänyt aittain edestä rantaan, puolijuoksua.