—Mitä tuo maksanee? vavahti Marjan ääni, huivia levitellessä.
—Elä hintoja kysele, sanoi Juha.
—Kyllä niistä sovitaan, sanoi Shemeikka.
—Ettäkö ostaisit minulle—tämän?
Juhalta kysyi, Shemeikkaan katsoi.
—Se sen sinulle hellästä sydämestään antaa, vakuutti Shemeikka.
—Päähänkö tämä pannaan vai kaulaan?
—Kaulahan, sanoi Shemeikka,—nousi, otti Marjalta huivin, sen hänen hartioilleen heitti, suori selältä, rinnalta silitti, käski pitämään pielistä, että pysyisi, ja pyöräytti ympäri ja työnsi menemään Juhan eteen.
—Nyt se on omasi niinkuin ollakin pitää!
—Onpa se, onpa…