Juha lähti edeltä näyttämään tietä. Shemeikka meni mukana, mutta kääntyi porstuassa takaisin tupaan.
—Jäikö mitä vieraalta? kysyi Marja.
—Koko laukkuhan jäi.
—Eipä vähän jäänytkään, kun koko laukku.
Shemeikka nosti sen olalleen toisesta viilekkeestä, Marjan auttaessa toisesta. Oli vasen käsi viilekkeessä, oikea oli vapaa.
—Jäikö mitä vielä?
—Lakki jäi.
Marja otti sen penkiltä ja toi. Silloin Shemeikka kahmaisi kainaloonsa Marjan ja painoi rintaansa pään ja piti sitä siinä hetken. Päästi sitten, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, ei virkkanut mitään ja meni. Eikä Marjakaan saanut mitään virketyksi. Jäi vain siihen kädessään Shemeikan lakki. Juha ilmaantui oveen. Marja heitti lakin hänelle ja aikoi ulos.
—Vie lakkinsa vieraalle.
Vaan Juha seisoi ovessa, sulki tien, suu ja silmät hymyssä.