Marja kavahtaa päin ja puristautuu kahden käden hänen toiseen käteensä.
—Kun sen vieressä tuskissasi viruit, mielessäsi voivottelit: voi, jos tulisi joku, joka minut tästä tempaisi…
—Mistä sinä sen tiedät?
—Tule! Riennä koskelle!
—En saa!
—Tule—mene—kierrä! ei kukaan saa tietää.
—En uskalla.
—Näin sinut silloin—koko ruumiisi—rintasi—jalkasi—
Marja kyyristyy, suojaa itseään, niinkuin olisi alasti, Shemeikka erottaa hänen kätensä hajalleen, Marja saa viimeiset voimansa kootuksi, ettei kaatuisi selin nuottakodan korkean kynnyksen yli, ja sysää Shemeikan menemään niin, että hän jalka kalavasuun takertuen horjahtaa ja kaatuu vasun kanssa veteen.
Kun hän siitä selvisi nousemaan, oli Marja kadonnut. Lähimmän saaren takaa pisti esiin venhe, jonka kokassa istui airoilla Juha ja perässä joku nainen.