—Ei milloinkaan niinkuin he! minkäs tekivät meille mennäkin talvena? Täysi riista-aitta meillä Repovaaran rinteellä. Sen puhdistivat niin, ettei jäänyt kuin yksi oravannahka ilkkumaan.
—Nämäkö, jarrutti Juha.
—Sitä ei tiedä nämäkö, vaan sen tietää, että sikäläisiä oltiin.
—Sieltä olivat nekin, jotka toissa köyrinä Kiannalla polttivat ja hävittivät.
Marja oli tullut ja puuhannut pankon kulmassa.
—Yksi niistä kävi talossa ja pyysi saunaa ja yösijaa.
—Lupasitko? kysyi Juha.
—Eihän ole ennenkään kielletty. Ja kysyi viljaakin ostaakseen.
—Kuka se niistä oli? kysyi yksi miehistä. Oliko se iso ja pitkä?
—Pitkä tuo oli, sanoi Marja.