—Ajattelin, kun noin varustelit.
Kun äiti oli tuonut täyteen repun, sanoi Juha:
—Lähden tästä ja saatan ehkä viipyäkin. Olkaa tässä niin kauan. Tehkää Kaisan kanssa työt ja minkä apua tarvinnette, se ottakaa. Tuoss' on eloaitan avain, hinkalossa on rukiita, millä palkan maksatte.
—Ethän vain lähtene sen jälkeen?
—Senkö?—Sen jälkeen lähden.
—Yksinäsi?
—Yksinäni toin hänet kerran ennenkin.
—Et tainnut saada toveria?
Juha oli jo ripustanut repun olalleen ja tarttunut pyssyynsä, ja oli jo ovella menossa, kun äiti huusi hänen jälkeensä:
—Et häntä sieltä enää löydä … pääsi vain menetät.