Ja korvallisiaan raapien lähtivät miehet.
—Eikö pitäisi vielä mennäksesi varoittamaan vieraita? ehätti Marja—jos vieläkin minkä tekevät.
—Ei ne enää, kun kerran tulivat kysymään.
—Vaan saattavat lähteä jälkeen ja rajan takana ryöstävät ja tappavat?
—Tehkööt siellä, minkä tekevät. Eivätkä mahda heille mitään, kun kerran koskille pääsevät.
—Vaan mene kuitenkin varoittamaan.
—Oikeinhan sinä pyydät … oikein koreasti—
—Oikein koreasti, niinkuin vain osaan.
—Ei niillä mitään hätää … vaan saanhan mennä.
Siitä oli aikoja, kun Marja oli häneltä näin pyytänyt, näin hänelle ollut…