Marja pyysi häntä istumaan ja asetti keittokupin hänen eteensä. He istuivat toinen toisessa päässä pöytää, mitään puhumatta.
—Lähdin katsomaan tätä talvimajaani, sanoi ukko hetken aikaa syötyään.
—Asutteko te täällä talvella?
—Minun on tekemäni tupa, minun sauna.—Lähdin katsomaan, kun olen nähnyt savun nousevan, vaikkei ole tullut ennemmin käydyksi.
—Mutta miksette täällä kesääkin asu?
—Tarvitsevat tämän kalapirtikseen ja miksipähän milloinkin. Minä kesäksi siirryn aina tuonne toiselle puolelle järven, siellä on minulla havumaja.
—Kun olisin sen tiennyt, olisin tullut teitä katsomaan.
—Olisihan sopinut tulla.
—Mitä te täällä teette?
—Heidän verkkoukkonaan oleilen.