Ketkä ensi riviin asettuivat, ketkä riensivät ennen muita taistelutantereelle?—Valon vakinaiset vartiomiehet!

Mitkä oli aseet? Mitkä oli asetehtaat?—Kynät oli keihäinä, sanat kuulina suhisivat, kirjat pommeina putosivat.

Mutta mihin harjoittaa vänrikki kylän väkeä pirtin seinien sisässä?— Lukemaan opettaa, numeroita neuvoo, tiedon alkeita antaa … rihvelit kivitauluista tulta iskevät, tavailun tahti kaikuu kesäiseen yöhön.

Mutta vakoojat hiipivät kylän peltojen takana ja uskovat, että heidän herraansa vastaan on kapinan tehnyt kansa.

1899.

LESKEN ROPO.

Kun kotikoulu oli muutamia päiviä ollut toimessaan Korvenkylässä, saapui Sokea-Mari, vanha herännyt ihminen, koulutaloon, kopeloihe keppinsä avulla pirttiin, istuutui karsinapenkille ja istui siinä koko sen päivän opetusta kuunnellen ja sukkaansa kutoen, silmäkuopat uteliaasti käännettyinä opettajaa kohden pöydän päähän.

Kun koulu iltasilla lopetettiin, ja opettaja, joka oli nuori ylioppilas, pitäjän rovastin poika, oli vetäytynyt pirtinpohjakamariin, levolle laskeutuakseen, kuuli hän haparoimista lukossa, ja Sokea-Mari tuli sisään.

—Ettehän vain liene jo levolle ruvennut … olisi minulla ollut vähän asiaa … en tiedä, tuntenetteko, vaikka kyllähän se rovasti minut…

—Tunnenhan toki minäkin, sanoi nuori herra ystävällisesti ja pyysi istumaan.