Kun on sydän sykkyrällä,
mielen kuohu kukkulalla,
(nämä säkeet samoin kuin koko tämä ajatus ovat tämän talon vanhan vaarin), niin
kieli katkoo kahlehensa kuni varsa vatjanansa
ja rientää
runon aitojen ylitse.
»Mutta
miksi sydän sykkyrällä, kuta mieli kukkurana?
Sanon sen heti kohta.»
»On yö. Istun pihanpääkamarissa, pienen ikkunan ääressä, jonka olen irroittanut saranoiltaan nähdäkseni tätä kirjoittaa ja antaakseni tuossa edessäni olevan ruispellon, jossa rääkkä narahtelee, tuulahduttaa tänne sisään tuoksuaan.»
»Tämä talo on järven rannalla, mäen rinteellä, ja tuolla etäämpänä häämöttää saarien takaa nousten kaljupäinen Panuvaara, joka tuon tuostakin, tien kukkuloille kohotessa ja näköpiirin suuremmilla soilla avartuessa on seisonut edessäni matkani määränä.»