—Kävitkö, lanko, katsomassa sitä meidän Matin aidanpanoa?
—Kävin.
—Ei ne nyt ainakaan yli pääse, mahtaisiko porsailta pitää raotkin tukkia?
Vastauksena siihen virkkoi Karoliina kalpeana ja kaikki voimansa ponnistaen, Anteron puoleen kääntyen:
—Ilpolan emäntä lähetti sinulle, Antero, terveisiä, että olisit sinäkin hyvä ja tulisit heille.
—Vai niin, minä tulen hyvin mielelläni.
—Saat tavata siellä isän ja äidin vanhoja tuttavia.
—Ketäs muita sinne sitten menee? kysyi Handolin.
—Olen minäkin aikonut mennä—Anteron kanssa, sanoi Karoliina, nousten ottamaan lautasta miehensä edestä.
—Sinäkö? Minnekä? Ilpolaanko?