—Se ei voi riippua mistään … mikä on väärin, se on väärin.
Keskellä Hannan poskia paloi punainen täplä, ja hänen kasvonsa ja silmäkulmansa olivat pinnistyneet. Kun ei kukaan vastannut, jatkoi hän:
—Ajatella, että vallesmanni tulee syyttämään heränneitä vallattomuudesta ja väkivaltaisuudesta, mutta humalaiset saavat tapella kirkkomäellä—joka muuten oli meidän syy.
—Meidän?
Kaikki kääntyivät Hannan puoleen, paitsi Robert, joka katsoi lautaseensa, niinkuin olisi tiennyt, mitä Hanna tulisi sanomaan.
—Ne saivat meiltä juhannusviinansa.
—Olisivat kai ne saaneet sitä muualtakin, sanoi ruustinna välittävästi.
Syntyi taaskin kiusallinen äänettömyys.
—Kävikö maisteri Valamossa? kysyä tokaisi joku pikkupojista.
—Olin siellä yötäkin.