—Kiitos!
—Saan samalla heittää hyvästini.
—Mitä, poisko? Minne te menette? Te ette saa mennä! Teidän täytyy jäädä meidän kihlajaisjuhlaamme! Me panemme toimeen kokkojuhlan harjulla, te pidätte puheen, kirjoitatte meille runon…
Naimi pyörähti ympäri ja löi käsiään yhteen.
—Jääkää nyt! Mamma, sinä et saa päästää maisteri Hagmania!
—Entä se meidän koulumme, joka meidän piti avata? kysyi Kaarina äitinsä takaa.
—Jaa, niin,—sekin! yhtyi Naimi.
—Eikö sulhasenne?
—Hänkö? Ei hän välitä semmoisista … mutta kyllä minä vielä hänet käännän…
Antero kumarsi ja tarjosi kätensä ja pakotti heidät ottamaan sen.