—Elkää olko millännekään, sanoi Naimi, kyllä se menee pian ohitse. Huomenna on mamma jo tyytyväinen siitä, että olette kotona, ja ylihuomenna ei luultavasti pappakaan enää viitsi olla pahalla tuulella.
—Välipä sillä…
—Minä luulen, että pappa oikeastaan sydämensä sisimmästä pohjasta hyväksyy … ei hän koskaan ole voinut oikein sietää setä Hartmania eikä kannattaa hänen mielipiteitään. Mutta kertokaa nyt tarkemmin kaikesta!
Lauri kertoi kaikesta, mitä oli tapahtunut, kertoi varmasti ja reippaasti, niinkuin ei koskaan olisi epäillyt heidän tekonsa oikeutta, niinkuin ei olisi muistanut masentunutta mielialaansa matkalla; osasipa vielä antaa kohtaukselle Snellmanin kanssa sen värityksen kuin olisi tämä vain ollut vähän kärtyisellä päällä ja huonolla tuulella.
—No niin, sen pituinen se! Milloin ovat hääsi, Naimi?
—Juhannuksena.
—Ja oletko yhä yhtä rakastunut kuin kesällä?
—Semmoisiin kysymyksiin ei vastata.
—Tuleeko sulhasesi tänne jouluksi?
—Toivotaan.