He istuivat ja miettivät, syventyivät taas kumpikin omaan kirjaansa.
Kuului askeleita porstuasta, ja ovi avautui. Pää pistäytyi sisään, ja veitikkamainen ääni kysyi:
—Saako tulla sisään, te viisaat ja vanhat?
—Tulkaa vaan.
Naimi ja Kaarina tulivat sisään, saalit hartioilla ja ompelukset mukana.
—Mitä te täällä oikein toimitatte—yötä päivää?
—Tällä kertaa me luemme, sanoi Lauri.
—Mitä te luette? Kalevalaako?
—Ei Kalevalaa.
—Snellmanin kirjoituksiako?