—Hauskaa, lauletaan ja soitetaan ja tanssitaan!
—Me menemme Honkaniemeen.
—Paljon hauskuutta!
Naimi pyörähti kantapäillään, mutta sitten hän käännähti kiivaasti ja huusi mennessään:
—Hyi, kuinka te olette ikäviä, niin, kerrassaan sietämättömiä!
13.
Helander otti heidät ystävällisesti ja tyynesti vastaan, ei näyttänyt ihastuvan, mutta ei hämmästyvänkään. Ei ollut kasvoilla kysymystä, jota tulijat olivat odottaneet: »Kuinka tämä on selitettävä?»
—Vieraat käyvät istumaan.
Honkaniemen pappilassa ei ollut herrasväen puolta eikä pirtin puolta, ainoastaan kaksi tupaa, porstua välissä. Porstuan pohjassa oli kaksi kamaria. Toisessa tuvassa asuivat palvelijat, toisessa isäntäväki. Se tupa, johon vieraat vietiin, oli sisustettu kuin tavallinen talonpojan tupa. Ei mitään sohvia eikä topatuita tuoleja. Takassa paloi pystyvalkea, ja sen ääressä istui talon emäntä kirjaa lukien. Tervehdittyään vetäytyi hän kamariin, jonne pirtistä vei ovi. He asettuivat takan eteen jakkaroille.
Ei päästy puheen alkuun, ennenkuin Lauri pitemmittä valmistuksitta virkkoi: