—Laurin ja Hagmanin tähden sinun ei ole tarvis surra. He ovat ehkä onnellisempia kuin kukaan meistä.
—Kun minä nyt edes vähänkään ymmärtäisin, mitä se sitten on kaikki!
—Sinun pitäisi lukea heidän kirjojaan, sanoi Kaarina hetken päästä.
—En minä voi niitä synkkiä kirjoja ottaa edes käteeni, niiden mustat kannetkin jo peloittavat minua.
—Sinun pitäisi ainakin kuulla heidän puhuvan.
—Mutta eiväthän ne puhu mitään.
—Kyllä Helander puhuu joka sunnuntai.
—Ja minun pitäisi mennä kuulemaan, mitä Helander puhuu! Kuinka hän haukkuu ja halventaa pappaa! Ei ikimaailmassa.
—Ei hän enää sitä teekään.
—En minä voi mennä sitä miestä kuulemaan, vaikka hän enkelien kielillä puhuisi. Se on hänen syynsä tämä kaikki.