—Mikä kaikki?
—No tämä kaikki, tiedäthän sinä.
—He etsivät totuutta ja pyrkivät sitä elämässään toteuttamaan, joka asiassa.
—Mutta sitähän me kaikki muutkin.
—Siinä on se ero, että me tahdomme tehdä sitä omin voimin, mutta he anovat apua muualta—ja saavatkin.
—Herra Jumala, sinähän puhut aivan samalla äänellä kuin Hannakin.
—Hanna on siitä löytänyt rauhansa ja onnensa, ja minä luulen, että … että—Hagman on myöskin.
Kaarinan ääni värähti niin merkillisesti, että ruustinna säpsähti.
Onnensako? Sitäkö se on? Sen puutteessako ne—? Sitäkö ne hakevat?
—Rauhansako? Ja onnensako? Ei ainakaan siltä näytä kuin he olisivat sen löytäneet.
—Eivät he sitä tästä maailmasta etsikään.