—Mutta Naimi!—Mitä te ajattelette pojat! koetti ruustinna torua, mutta hänen moitteensa tukehtuivat kaikkien muiden yhteiseen nauruun.
Professori huusi pöydän päästä:
—Sinä tahdot puheesi sinäkin, Naimi! Ja Robertin seppeleen sitojattarena ja promotsionista kotiin palaavana prima domina'na sinä sen ansaitsetkin. Hyvät ystävät,—
—Ei, ei! huusi Naimi, setä ei saa puhua minulle!
—Anna sedän puhua! Pitäkää vaan puhe Naimillekin! huudettiin joka taholta.
—Minä nousen pois pöydästä, jos setä vaan—
—Hän on jo saanut niin monta puhetta, ettei hän enää sinun puheistasi välitä—
—Hyi, täti—!
—Viimeksi piti hänelle puheen Snellman Kuopiossa, jatkoi yhä professorska.
—Snellmanko? Vai Snellman!