—Hyvää päätöstä ja oikeata tuomiota, säesti sihteeri.
—Herrat ovat siis tyytyväisiä päiväänsä?
—Ei käynyt niin hullusti, vaikka olisi voinut käydä paremminkin. Oikeastaan niiden olisi pitänyt saada vankeutta, ja ehkä vielä saavatkin… Juttu tulee vielä takaisin kihlakuntaan.
—Mitä sinä, Handolin, sanot siitä atestista, jonka sinä sait sanankuulijoiltasi? kysyi Jaakko setä.
—Suus' kiinni! kähisi Handolin.
—Elä välitä tuon puheista, Handolin.
Jaakko setä oli astunut lähemmä pöytää ja seisoi siinä kädet housujen taskuissa, sikarin päätä pureskellen.
—Tämä juttu oli hävyttömin ja tyhmin juttu, mitä milloinkaan on nostettu. Te voititte nyt, tuomitsitte suuriin sakkoihin köyhät talonpojat, mutta sitä voittoanne saatte te ikänne katua.
—Maljasi, setä, sinä näyttelet hyvin, kuten tavallisesti.
—En näyttele, vaan puhun täyttä totta tällä kertaa.