—Kyllä kai ne kohta tulevat—ne ovat olleet Korpivaarassa—Antero on siellä pappina.
—Pappina?
—Tai oikeastaan vain väliaikaisena saarnaajana Handolinin jälkeen.
—Onko Handolin kuollut? Siitä ette ole mitään kirjoittaneet. Mutta aikooko Antero papiksi?
—Aikoo, ja Lauri myös.
—Ja Lauri myös?
Robertia alkoi ryittää. Se kiihtyi kiihtymistään, tärisytti hentoa ruumista niin, että luuli sen menevän hajalle. Ruustinnan täytyi tukea häntä olkapäistä.
—Auta armias, kuinka sinä olet laiha!
Kohtauksen ohi mentyä lepäsi Robert taas hehkuvin silmin vuoteessaan.
—On sentään sangen suloista maata nyt tässä sinun pehmoisella patjallasi, mamma. Oli usein, jos sen nyt suoraan sanon, sangen kolkkoa maata lumikinoksissa.