* * * * *
Kun he tulivat alas, kuului sieltä väittelevää puhetta, rovastin ja
Laurin äänet.
—Minusta se on synti, sanoi Lauri.
—Ja mikä siinä on syntiä, jos saan luvan kysyä?
—On synti ja häpeä, että pappilassa, jossa pitäisi näyttää hyvää esimerkkiä kristillisessä elämässä ja kohtuudessa ja yksinkertaisuudessa, pannaan toimeen—ja vielä tämmöisenä nälkävuonna— komeita pitoja ylellisin ruuin ja juomin ja tanssein ja hypyin ja soitoin ja tilataan musikantit kaupungista.
—Sinä et vastaa minulle, mikä siinä on syntiä?
—Papan pitäisi ymmärtää se ilman minulta kysymättä.
Rovasti ei voinut enää hillitä itseään. Hänen kauan pidätetty kiusansa puhkesi.
—Jaa, siinä se nyt on! Te ette itsekään osaa sanoa, mikä on syntiä viattomassa ilossa … ettekä tahdokaan tätä muun vuoksi, kuin että pääsisitte kaikkialla valtaanne näyttämään ja kaikkea määräämään,—se ei ole muuta kuin fanaattista vallanhimoa, joka tahtoo valaa kaikki samaan kaavaansa voidakseen kaikkialla kerskailla voitostaan.
—Pappa!—