—Vuodeksi vain, siis verrattain lievä rangaistus.
Laurin tuoli siirrähti taapäin vihaisella rämäyksellä. Naiset hypähtivät, kaikkien silmät kääntyivät Lauriin, muiden paitsi rovastin.
—Hän tulee tietysti valittamaan, sanoi rovasti. Kenties senaatti vapauttaa hänet.
—Tuomio ei luultavasti tule senaatissakaan muuttumaan.
—Ei tietysti, sanoi Lauri jääkylmästi—hänen oli onnistunut voittaa itsensä—ja siirsi tuolinsa takaisin paikoilleen.
Noustiin pöydästä. Rovasti huokasi helpotuksesta. Skandaali, jota hän kaiken aikaa oli pelännyt, oli toki vältetty.
—Kuinka oli oikeastaan sen Handolinin kuoleman? kysyi professori.
—Poliisitutkinto ja lääkärin tarkastus osoittivat, että kuoleman syynä oli ollut sekä aivotärähdys että ehkä myöskin sydänhalvaus. Hän lensi alas rappusista ja tavattiin hengetönnä niiden edestä.
—Helsingissä on kuitenkin liikkunut itsepintainen huhu, että kuolema ei olisi ollut niinkään luonnollinen.
—Vaan kuinka?