—Ei ne ehkä tahallaan … ne eivät ehkä huomanneet … eivät kuulleet!
—Kuinka eivät olisi kuulleet? Kyllä ne kuulivat!
Lauri syöksyi takaisin. Salin lattialla oli tanssi täydessä käynnissä. Se oli katrilli, johon ottivat osaa vanhatkin, rovasti vieden laamannitarta, laamanni ruustinnaa.
Lauri seisoo keskellä lattiaa ja huutaa:
—Lakatkaa, onnettomat, lakatkaa! Tämä on kauheaa! Tämä on surkeaa!
Soitto lakkasi, parit pysähtyivät ja jäivät sanattomina seisomaan.
Kaikista ovista tunki väkeä sisään.
—Lauri, mitä tämä on? Oletko sinä hullu? sanoi Robert.
—En, minä en ole hullu, vaikka ehkä siltä näytän.
—Mene nyt siivosti pois ja anna meidän olla rauhassa. Mitä sinä oikein aiot?
—Minä en voi enää antaa teidän rauhassa mennä suoraan kadotukseen. Te menette sinne ja viette koko maailman muassanne.