—Lauri hyvä, tule nyt järkiisi.
—Miksi ei Kaarinan annettu soittaa virttänsä? Miksi hänet tuolla soitolla keskeytettiin? Miksi Jumalan sanaa sillä tavalla häväistiin?
—Soittiko Kaarina, en minä ainakaan mitään kuullut?
—Se tapahtui erehdyksestä, riensi Anette.
Rovasti oli ensin seisonut kuin tyrmetyksissään, osaamatta sitä tai tätä. Nyt hän astui Laurin luo, koettaen pysyä tyynenä.
—Mitä ilveilyä tämä on?—Vieraat ovat hyvät ja antavat anteeksi.—Mene nyt pois heti ja anna tanssia niiden, jotka tahtovat.—Soittakaa siellä! Eihän ole käsketty lopettaa.
Soittajat puhalsivat kiireissään pari epäsointuvaa, korvia särkevää säveltä.
—Ei, pappa, ei…! huusi Naimi.
—Vaietkaa, vaietkaa! huusi yht'äkkiä Hanna.—Puhu, Lauri, sano kaikki!
Sinä teet oikein!
—Antakaa morsiamen tanssia! huudettiin.