—Entä pojat, kuinka ne voivat?
—Hyvin ne voivat nekin.
—Sinä et tiedä, Naimi, että pikku Martti on kuollut, huomautti
Kaarina.
—Kuollut? Siitä ette ole mitään kirjoittaneet?
—Et olisi ehtinyt saada kirjettä.
—Niin, mitäs niistä nyt kaikista kirjoittamaan, sanoi Helander.
Syntyi äänettömyys heidän seisoessaan sakastin perässä.
—Naimilla oli hauska pääkaupungissa? virkkoi Helander häntä yhä tarkastaen.
—Oli niinkin.—Naimi koetti kestää katsetta ja voittaa sen.—Oli niinkin, hyvin hauska. Siellä sai kuulla niin paljon hyvää ja kaunista.
—Hyvää ja kaunista, kertoi Helander merkitsevällä painolla.