—Niin, tarkoitan semmoista, joka ylentää mieltä ja antaa uutta sisältöä elämälle.
Se oli nyt Naimista tyhmää ja sopimatonta, mutta hän ei osannut muutakaan.
—Tai toisin sanoen »uudestisynnyttää»—niinkuin setä sanoi.
—Niin, tavallaan kyllä—mutta ei pappa tarkoittanut sitä niin kuin te tahdotte selittää … enkä minäkään sitä.
—Jaa, niin, ei kai, ei suinkaan … mutta onko uskonsa auttanut
Naimia?
—Onhan se, kyllä kai.
Hautausmaan portti narahti samassa ja keskeytti heidät. Sieltä tuli nuorenpuoleinen nainen, jolla oli huivi päässä ja joka oli puettu körttipukuun.
—Rouva Helander, esitti Kaarina hänet Anterolle.
—Naimikin on palannut, sanoi rouva Helander hiljaisella, tasaisella äänellä.—Lähdin vain vähän sinua vastaan, kun tiesin sinun tulevan,— virkkoi hän sitten miehelleen, vetäytyen tämän suojaan niinkuin jotakin pakoon.
Syntyi taaskin kiusallinen tila, kun ei tiedetty, erotako ja mitä sanoa.