—Ei, ei, ei nyt, huomenna juhannuskokolla!
—Lauri, et saa tässä kirkonmäellä!
—Joko sinustakin, Kaarina, on tullut pietisti! Tra-la-laa!— tra-la-laa!
—Lauri, päästä!
Mutta Lauri vei sisartaan valssin tahdissa ja keikautti hänet Anteron ja Kaarinan nauraessa—hiukan väkinäisesti nauraessa—kirkon rappusille.
Vasta silloin he huomasivat, että Helander ja hänen rouvansa olivat kääntyneet jälelleen katsomaan ja nähneet kaiken.
—Voi, voi, päivitteli Kaarina. Nyt saamme kuulla kunniamme.
—Äsh!—Ei se mitään!
5.
Odotellessaan nuoria, jotka illallisen jälkeen vielä olivat menneet soutelemaan järvelle, mistä heidän laulunsa tyynenä iltana tuon tuostakin kajahti, istuivat ruustinna ja hänen sisarensa järvenpuoleisella parvekkeella jatkaen juttelujaan. Molemmat he olivat sitä ennen käyneet saattamassa miehensä makuulle.