—Onko poika aivan järjiltään!
—Sanos muuta! Laurin puolelta se on nyt tietysti vain romanttinen päähänpisto, tyttö on kaunis ja kaikin puolin hyvä tyttö, ja Kaarina ja Hanna ovat häntä opettaneet kirjoittamaankin ja muuhun semmoiseen.
—Mutta hänhän on talonpoikaistyttö—tavallinen piika.—
—Senpä vuoksi minä en voinutkaan ottaa vastuulleni sitä, etten tekisi mitään asian estämiseksi, ja kun ei Lauri ole minulle mitään puhunut, niin lähetin minä hänet kesän ajaksi pois…
—Tietysti, siinä teit aivan oikein.
—Mutta nyt minä kuitenkin pelkään, että olen ehkä tehnyt tyhmästi ja että juuri se voi olla onnettomuudeksi ja että Lauri, joka on niin kiivas ja intohimoinen … ehkä olisi sittenkin ollut viisainta pitää heitä täällä silmällä…
—Ei, ei, kyllä minä olen vakuutettu siitä, että olet tehnyt viisaimmin juuri näin. Minä luulen sitäpaitsi … olen ollut näkevinäni jotain…
—Mitä, sano?
—No niin, sama se … nuoret unohtavat pian—löytävät uusia ihanteita —enfin!
—Luuletko? Mutta jos hän tulee ja vaatii minua ilmaisemaan, missä
Hedda on ja miksi hänet on lähetetty pois?