PAAVIN ENSIMÄINEN SUOMEA KOSKEVA KIRJE.
"Aleksanteri, sen niminen kolmas paavi, Upsalan arkkipiispalle ja hänen alipiispoilleen sekä Guthorm jaarlille."
"Sangen kova ja haikea valitus on apostooliselle istuimelle tuotu, että suomalaiset ('Phinni') aina, milloin vihollisten sotajoukko heitä uhkaa, lupaavat pitää kristillisen uskon ja halukkaasti pyytävät kristillisen lain saarnaajia ja opettajia, mutta sotajoukon mentyä hylkäävät uskon, halveksivat ja kovin vainoovat saarnamiehiä. Sen vuoksi, koska he siten näkyvät halventavan Jumalaa ja pilkkaavan kristinuskoa, ja koska he sillä tavoin osoittautuvat kahdenkertaisiksi kadotuksen lapsiksi, pitäen autuutenaan ja elämänään ainoastaan maallisia asioita, taivaallisista huolimatta, eikä ole soveliasta, että kristitty nimi on hädässä suojeluksena, vaikka sitä onnen aikana halveksitaan ja hyljitään, niin kehoitamme ja käskemme teitä kaikkia, että, voidaksemme vasta heidän petostansa ja viekkauttansa viisaudella ja maltilla kavahtaa, ette anna heidän enää, jos pakko tulee, turvautua teidän apuunne ja suojaanne, ell'eivät heitä teidän haltuunne linnoituksiansa, jos heillä semmoisia on, taikka muutoin antavat niin täydellisen takauksen ja vakuuden, ett'eivät vasta millään tavoin saata jalkaansa peräyttää tai valppauttanne kiertää, vaan pakoitetaan vahvasti pitämään ja säilyttämään kristillisen uskon merkkejä, ett'eivät enää näyttäisi olevan niiden joukkoa, joista on sanottu: hän sinua tunnustaa, niin kauan kuin teet hänelle hyvää. Annettu Tusculum'ista Syysk. 9 p:nä (1171 tai 1172)."
VIRON VALLOITUS
ENTISET PÄIVÄT.
Entinen aik' oli vainonaika, Piinan aika pitkällinen, Anke'in ohakeaika, Orjanruoskan raastoaika, Näännyttävä näiveaika. Vainon henget vaivasivat, Papin painoit helminauhat, Meitä ryöstivät ritarit, Rosvot raa'at ryöväelit, Mursit miekat murhamiesten. Ruotsin oli ruoska ruostehinen, Sapellinen Saksan sahra. Kaarne toi ruton kamalan, Näkki näytti nälkäleivän. Saksa vei peltomme perityt, Jätti korvet kyntääksemme, Kanervikot kylvääksemme, Antoi leiväksi akanat. Herra kynsi kymmenykset, Keräjärahat kiristi, Tavoitteli taskuhunsa. Riistivät risti-isämme Säästetyt salavaratkin, Puutuit puihimme pyhihin, Armon lähtehet likasit. Kirves kaatoi Taaran tammen, Puun pitkän Kiromäeltä.
Kärkipä meill' on keihon päässä, Terä miekassa terävä, Nuolet jousessa nopeat. Veli kulta veikkoseni, Kaunis kasvinkumppalini, Riennä ruunalla rutosti, Ratsuin rautarahvahasen, Tuhkurilla Turjanmaalle, Voikollasi Voitonmaalle! Tuopas Suomesta sukumme, Saaren miehet, meikäläiset, Apumiehet Harjunmaalta, Virosta visaiset miehet.
Viron on viikate vihainen. Tuima tuulas harjulaisen, Hiion nuijat hirvittävät, Tuurat Tuuranmaan tukevat. Mutt' ei pysty puinen nuija Rautakilpihin kovihin; Keihäs kilpistyi kärestä, Turtui piikit tuulahasta, Murtui tappara terävä, Vääntyi viikate vihainen, Taituit tuuratkin tukevat.
Lymypaikkoihin pakenin, Soille suorime sulille. Siellä mie rukoilin rukka, Oivottelin, voivottelin. Siellä uhrasin Ukolle, Suitsutin sovitussuitsut, Kuiskin toivehet totiset.
Venäläinen, ventolainen, Kaulankatko, karhulainen, Tuo tuhosi Koerunmaata, Tulisoiton toi Virohon, Murhapolton Poltsanmaalle, Vielä Viljannin viritti.