"Talvella oli minun hyvä olla", sanoi hän. "Minulla oli melkein koko ajan tehtävänä talonpojan karjan hoitaminen, mutta poikani olivat kovassa orjuudessa ja tyytymättömiä oloonsa. Keväällä teimme tiukan päätöksen ja juoksimme tiehemme. Meidät saatiin kiinni ja sitten meidät pantiin tähän hautaan."
"Sinä kai tunnet tarkoin tämän talon?" kysyi Egil. "Mitä tietä me parhaiten voimme päästä ulos?" Åke sanoi, että siinä vielä oli yksi lautaseinä.
"Murtakaa se, niin tulette eloaittaan, ja siitä pääsee estämättä ulos."
He mursivat lautaseinän ja olivat niin aitassa. Sitten menivät he ulos.
Oli pilkkosen pimeä. Egilin miehet olivat sitä mieltä, että olisi riennettävä metsään.
"Koska tuntenet talon, niin näytä meille, missä täällä olisi jotain ottamista", sanoi Egil Åkelie.
Tämä vastasi, että täällä kyllä oli irtainta tavaraa kuinka paljon tahansa.
"Täällä on suuri ullakkohuone, jossa talonpoika nukkuu. Siellä on aseita kuinka paljon tahansa."
Egil pyysi miehiään seuraamaan häntä sinne. Tultuaan portaille he näkivät, että ovi oli auki. Siellä näkyi tulta ja palvelijat laittoivat vuoteita. Egil käski muutamain miestensä pysähtyä alhaalle ja pitää huolta siitä, ett'ei kukaan pääse ulos. Itse juoksi hän huoneeseen. Siellä oli aseita suuret määrät. Ne hän antoi miehilleen. Sitten tappoivat he kaikki, jotka olivat sisällä. Nyt saivat hänen seuralaisensa täydet tamineet.
Åke meni paikkaan, jossa oli irtonainen lattiapalkki ja nosti sen ylös ja kehoitti menemään allaolevaan huoneeseen. He ottivat tulta ja menivät sinne. Sinne oli talonpoika kätkenyt kaikki aarteensa. Siellä oli iso määrä kalleuksia ja paljon hopeaa. Miehet sälyttivät niitä selkäänsä ja kantoivat ulos. Egil otti aika suuren simakannun ja kantoi sen kainalossaan ulos. Kun he olivat tulleet metsään, pysähtyi Egil ja sanoi: