Se tapahtui vain muutama silmänräpäys ennen kuin tupa palaen romahti kokoon.
Useimmat, jotka olivat siellä sisällä, menettivät henkensä.
Egil palasi takaisin metsään. Hän tapasi siellä seuralaisensa ja he menivät kaikki laivaan. Egil sanoi, että hän tahtoi pitää erikoissaaliinaan simakannun, joka hänellä oli kainalossaan. Se oli täynnä hopeaa.
Torolf ja kaikki muut olivat kovin iloissaan, kun Egil tuli.
Heti aamun koitteessa lähtivät he maista. Åke ja hänen poikansa olivat Egilin seurassa.
Syyskesällä he purjehtivat Tanskanmaahan, asettuivat sielläkin väijymään kauppalaivoja ja ryöstivät mitä saivat.
(Egil Skalle-Grimssonin taru.)
MUUAN MERITAISTELU.
Valdemar Suuri lähetti v:na 1170 laivastonsa ahdistamaan Tanskan rannikoita ryöstäviä merirosvoja. Hän käski sotamiehensä lähestyä näitä vihollisia varovaisesti, sillä heillä oli tapana taistellessa käyttää enemmän viekkautta kuin urhoollisuutta.
"Vihollisen laivaston lähestyessä, sanoi kuningas, he laskevat laivansa maalle, piiloutuvat lymypaikkoihin ja antavat vihollistensa muka mieltä myöten itseänsä ahdistaa, mutta kun he huomaavat, että heidän ahdistajansa ovat hajonneet eri tahoille pitkin rannikkoa, he yht'äkkiä hyökkäävät piilopaikoistansa esille, tarttuvat käsin vihollistensa laivoihin, vetävät ne rannalle, surmaavat laivamiehet kiviä ja nuolia heittämällä, lävistävät laivat keihäillä ja tekevät ne kelpaamattomiksi lukuisia reikiä niihin iskemällä. Vaikka nämä viholliset siis näyttävätkin pakenevan, ei heitä pidä ajaa takaa, sillä heidän pakonsa on yhtä vaarallinen kuin hyökkäyksensä."