Viepi vaaran viertehelle, Kulettavi kukkulalle, Osoittavi sormellansa, Näyttävi nimettömällä: Tuoli' oli Lapin laajat mannut, Täällä suuri Suomen niemi, Meri siinteli suvessa, Toinen lännessä levisi. Käski katsoa alemma, Lähemmäksi silmän luoda, Sanovi sanalla tällä, Lausui tällä lausehella:
'Talo siin' on silloin tehty, Kuin on taivaskin taottu, Tuoss' on pellot perkattuna Kyntämättä kasvamahan, Tuoll' on salo saaelihinn, Aina runsas riistakorpi, Erä tuomatta tulevi, Ajamatta antauvi, Kosket kuohuvat lohia, Suuret virrat säynehiä, Kilvan pyrkivät patahan — Tulevi lintu liikkumatta, Kala jalan kapsamatta.'
'Tääll' ei laske Luojan päivä, Alene ei aurinkoinen, Ain' on kesä kestämässä, Suloisinna suven aika; Lakastu ei lehti puusta, Kummut kukkivat ijäti. — Hyvä tääll' on ollaksesi, Armas aikaellaksesi. Lapset lapsina pysyvät, Nuoret neiot neitosina, Ukot ukkoina elävät, Eivät vanhene enempi; Kaikki onnessa asuvat Iloiten ikänsä kaiken. Ollos terve tultuasi, Sadat vuodet viipyellös!'
Vuoli lastun veitsellänsä, Jopa aitta ilmaisekse; Siihen käski käydäkseni, Ottoakseni omaksi.
Som' oli aitta siisti huone, Kaikkein armahin asunto Kesäöinä kellehtiä: Sirkka seinässä siritti, Pääskyn poiat päädyn alla, Hiljaa tuulonen humisi, Leyhytteli lännen henki.
On nyt ukon oiva olla, Armas äijyen asua Taaton suuressa talossa, Asunnossa autuaitten: Ei ole huolta huomisesta, Ei suruja syömmen alla Eikä maisia mureita, Ilo mielessä asuvi, Tyyni riemu rinnassansa."
Juhani Aho.
UKON VAKAT.
(Kansan suusta Kurkijoelta.)
Missä talossa oli ne määrä pitää, niin sen piti tietää, jotta keväällä, kun oli pitkät poudat, niin sen talon piti panna tuvan katolle astioissa rukiita tai ohria. Se jumala jo ties, jotta sitä varten pannaan, jotta sitten satoi vettä, jotta viljat kastuivat. Niistä viljoista sitten tehtiin maltasia. Ja sitten pidettiin rukouspäivä ulkona. Koko kylän miehet ja naiset, vanhemmat semminkin, kokoontuivat taloon. Pöydät, penkit, tuolit vietiin ulos. Syötiin piirakkaa, makeaa kiisseliä, velliä, maitoa, voita; ja olutta juotiin. Olut oli siunattua ja se oli pantu niistä maltaista, joita katolla oli kostutettu. Tehtiin myös rukous, rukoiltiin maan hedelmän edestä, jotta jumala antaisi tarpeellisen ilman. Juhla oli kesäkuussa kuivuuden aikana. Ukon vakkoihin ei vienyt kukaan kerallaan mitään nautittavaa. Oli kunnia sille, joka sai sen pitää ja kaikki menivät niihin mielellään. Juhlassa lopuksi arvottiin, mihin taloon tulee ensi kerralla.