Huus venäläisille ritari Steen: "Te ettekö miehiä tarvitse? Me luovutamme jo aseemme, me kammomme kaikki kuoleman yötä, me teemme orjina teille työtä." Mut näitä sanoja lausuissa hänet kohtasi kavala kuolema, lens nuoli jousesta helähtäin, lävistettynä murtui hän maahan näin.
Oli siellä myös urho Karl Hack-niminen, tuli alas hän vaatteissa vihollisen, sai omilta miehiltä surmansa, kun häntä ei voineet he tuntea.
Niin moni meni sankari kuolohon, kovan Herra soi heille kohtalon. Mut joukonjättehet viimeiset ei ennen sieltä lähtenehet kuin luvanneet oli venäläiset, ett'ei heille tehdä vahinkoa, ja heitä ei odota kuolema, vaan elämä Venäjän vankina. He heittivät silloin aseensa, on sielunsa taivaassa tallella, mut heidän ruumiinsa surmattiin venäläisiltä, ah, julmasti niin. Nämä linnan sitten polttivat, maan tasalle muurit hajoittivat, ja lähtivät kohden kotiaan, ja veivät vankinsa kerallaan.
(Vanha ruotsal. riimikronikka. Suomensi Lauri Pohjanpää.)
VAIN OIKEUSVALLAN TUOJAA YLISTÄN…
Vihatkaat pahaa, kiintykäät hyvään, veljellinen rakkaus keskenämme olkoon sydämmellinen!
Ap. Paavali.
Minä kammon ristiä, kammon uskoa, Jos kansalle se kasvaa orjuutta, Tai miekkavallan se maahan tuo — Se murhaajan oppi on.
Minä kammon kulttuurikaapun kantajaa, Jos töissään vääryyttä hän harjoittaa Ja sentään kunniast' ylväs on, Kuin sokea silmistään.
En ylistä minä Torkel Voittajaa, En Ruotsin miekkavallan kunniaa, Jos kyntömiehen lyö rautamies Tai susi jos lampaan syö.