—Mari, kuule nyt, Mari!
Sain käteni hänen kaulaansa, vedin hänet luokseni ja suutelin häntä rajusti ja taitamattomasti huulille, poskille, otsalle ja nenään.
—Elkää nyt, päästäkää jo, antakaa jo olla!
Mutta minä en päästänyt.
—Minä rakastan sinua, Mari, kuule, minä rakastan sinua, kuuletko!
—Narraatte vain minua…
Mutta minä melkein itku kurkussa vakuutin ja vaadin, että hänen täytyy se uskoa.
—Aikanne rakastatte ja sitten jätätte.
—Et saa sanoa noin, minä otan sinut vaikka paikalla, jos lähdet.
Ei sanonut, lähtisikö vai ei, mutta salli jo suudella itseään vapaasti, salli minun tarttua molempine käsineni kaulaansa eikä vetänyt pois omaansakaan pääni alta, jonne sen asetin. Sain paneutua hänen viereensäkin, sitten kun hän ensiksi oli tiukasti kääräissyt peitteensä ympärilleen.