—Jaa, jaa, kyllä tämä on niitä ensimmäisen luokan laivoja.

—Mutta kyllä teidän kuitenkin kesti, ennenkuin pääsitte perille. Ennen me teitä odotimme.

—Ennen oli mahdoton … jää oli kovaa kuin kallio, ja vaikea oli siinä nytkin tulla. Mutta lopulta minä kyllästyin odotukseen, ja kun ei tuullut moneen viikkoon…

—Niin, niin, sehän se on, kun ei tuullut…

—Ei tuullut, ja sentähden minä suutuin ja päätin koettaa.

—Ja se onnistui…

—Onnistui, vaikka jo vähän pelkäsin, etten pääsisi…

—Mutta kapteeni Fellman on tietysti kaikista eillimmäisin?

—Tietysti kapteeni Fellman! Hänhän se aina aloittaa laivakulun ja saattaa meidät suuren maailman yhteyteen.

—Hänellä tulee tietysti olemaan pysyvä paikka meidän kaupunkimme laivakulun historiassa, rupesi eräs filosofianmaisteri selittämään eräälle kansakoulunopettajalle, kun ei päässyt sitä kapteenille itselleen sanomaan.