—Ei sille puolelle! huutaa mustalainen.
—Suus kiinni … se on sama taialle, mille puolelle se tulee.
Seppä kietoi punonnaisen kätensä ympärille, ja me jo odotimme, että hän kiskaisisi hampaan irti. Mutta hänellä oli omat temppunsa sitä ennen suoritettavina.
—Kävele minun perässäni! käski hän ja talutti punonnaisen päästä mustalaista kolme kertaa alasimen ympäri vastapäivään.
Taluttaessaan hän mutisi:
»Pakene jo paha tauti, loittone luun kolotus, hammastauti Haakertista! Mene mato maan rakohon, kiviä kivistämähän, puitten juuria puremaan!»
—Joko helpottaa?
—Vielä jomottaa … vielä vähän jomottaa…
—Piruko sillä on, kun se vielä jomottaa…
—Teen mä taian tehoisamman, teen mä tuostakin paremman… Kävele minun jälessäni.