—Vai vielä jomottaa … piruko sillä on, kun se yhä vielä jomottaa…
Teen mä taian tehoisamman, teen tuotakin kovemman…
Hän hakee rautaromujen seasta viilapenkiltä litteän rautakangen pään ja työntää sen tuleen. Toisella kädellään hän liehtoo, toisella kääntelee rautaa. Vähänväliä hän sitä kohentelee, se kuumuu kuumumistaan, tulee kiehuvaksi, ja siitä kirpoilee kipinöitä.
—Silmät kiinni!
Mustalainen sulkee ne, mutta avaa samassa.
—Silmät kiinni, jos tahdot, että taika vaikuttaa!
Silloin tempaa seppä tulipunaisen raudan ahjosta, tekee sillä ison kaaren ilmassa, rätisten kuin raketista sinkoilevat kipunat ympäri pajan seiniä, ja mustalainen näyttää puristavan silmänsä yhä tiukemmalle.
—Hyi, koiran hammas kipeäks, Haakertin hammas terveeks!
Rauta viedään alasimelle märkään paikkaan, vasara nousee ilmaan … sähähtää, paukahtaa kuin pyssy, ja kuuluu kauhea ölähdys…
—Veit sen terveen hampaan … veit, saatana, sen terveen hampaan!
Mustalainen on seisoallaan, hän hyökkää sepän kimppuun, mutta seppä pysyy aina toisella puolen alasinta ja uhkaa tulisella raudalla mustalaisen kasvoja.—Elä tule tai saat suun täyteen sulaa rautaa!