Kaikki hänen pahat tekonsa sukeltavat hänen mieleensä. Hän on tehnyt vääryyttä matkamiehille, punninnut heiniä väärällä puntarilla, pettänyt hevoskaupoissa, vetänyt nenästä velkamiehiään, ei ole tarvitsevia milloinkaan auttanut, lyönyt kostosta kirveellä naapurin lehmää selkään, syöttänyt elukoillaan salaa toisten niittyjä, puhunut valansa päälle oikeuden edessä vähemmän kuin tiesi, ollut ilkeä vaimolleen, piessyt häntä…
Nyt se laskee mäen päältä, tuossa tuokiossa on täällä … pim—pom— pim—pom! pim peli … pim peli…! … nyt se tulee omansa ottamaan … ei ennätä mitään sovittaa … ei saada anteeksi edes akaltaan … se kyllä antaisi, jos ennättäisi pyytää … vaan ei ehtisi senkään kanssa kaikkia selvittää … voi, voi, kun edes kaatuisi käänteen vierussa!
Hän lankee lyhyessä turkissaan polvilleen pihamaalle, tallin ja navetan väliselle solalle, iskee kätensä yhteen, lupaa parantua, lupaa hyvittää kaikki, joka asian, nekin, joita ei nyt edes muistakaan … akkansa ennen kaikkea.
Nyt se on mäen alla, kello mouruaa aivan kamalasti, nyt se kääntyy … eihän käännykään … ohi ajaakin… Toivo hytkähyttää rintaa… Mutta jos vielä tulee toista tietä, isoa tietä, kujaa myöten…?
Ei tule sitäkään, ohi ajaa senkin! Ei tullutkaan häntä ottamaan!
Vielä vapisee hän koko ruumiissaan, vielä on hän polvillaan lumessa, mutta syntein ja pahojen tekojen tulva on tyrehtynyt, ei muistu enää uusia mieleen ja vanhat ovat kuin sovitetut.
Hän nousee ylös ja tointuu tointumistaan.
Eikö olisi osunut taloon? Vai olisiko rukousta säikähtänyt? Vai eikö ollut aikonutkaan tulla? Muualle olikin ehkä matkalla, muita ottamaan?
Kello kuuluu ajavan salmen jäälle, jonka toisella puolella on pappila ja kirkko. Se soi yhä, pommittaa ja pimmittää, mutta Jussi kuuntelee sitä yhä rauhallisemmin, siirtyypä vielä solasta pirtin perään paremmin kuullakseen ja nähdäkseen. Musta möhkäle liukuu hiljalleen tietä pitkin. On se niinkuin olisi hevonen ja reki … mutta saattaahan se paholainen vaikka miksi muuttautua. Katsohan, kuinka säikäytti! Turhaan hälytti, luulin tulevan eikä tullutkaan… Saapa nähdä, nouseeko kirkon törmästä vaiko pappilan?
Pappilan törmästä nousee! Pappia meneekin ottamaan, itseään rovastia!