—Nyt se tuli konkurssi! ilmoitti hän meille eräänä aamuna.
Ja kun me kyselemään ja neuvottelemaan, eikö hänen olisi mitenkään mahdollista arrangeerata … emmekö voisi ehkä auttaa häntä pulasta.
—Ei siinä mikään auta, se on mennyttä, mikä on mennyttä!
—Onko niin suuret summat kysymyksessä?
—Suuret on summat … ja on siinä muutakin… En minä niin summasta, mutta on siinä muutakin.
Mitä se muu oli, siitä ei hän tehnyt selkoa. Mutta me aloimme aavistaa pahinta.
Olisiko se sitä, että hän veisi muitakin muassaan?
—Ei, ei! Ei tässä tule kärsimään muut kuin minä yksin. Enkä minä muusta, mutta tämä on minulle moraalinen vararikko.
—Ethän vain liene väärentänyt!
—Mitä väärentänyt?