Maailman huumaavasta melusta ei tänne mitään kuulunut. Mutta tänne näkyi kuitenkin kaikki, näkyi kaikki se, missä hän oli elänyt ja nauttinut: Napoli, Vesuviuksen rinteet, Kastellamare, koko Kapri ja sitä ympäröivä ääretön sininen meren pinta.

Mutta se näkyi kuin kaukaisena muistona, niinkuin ihanana unelmana, jota hän ei enää kaivannut takaisin, kun oli varma toivossaan herätäkseen siitä toiseen, hänen tietääkseen vielä ihanampaan todellisuuteen.

En tiedä, liekö hän eläessään näin ajatellut. Mutta siltä minusta ainakin tuntui istuessani hänen minulle suljetun majansa edustalla, jonka rautaristikossa sunnuntai-illan hiljainen tuuli humahteli kuin harppua soitellen.

1893.