Aivan kirkon läheisyydessä on joukko samanlaisia hotelleiksi muuttuneita talonpoikaistaloja, joista yhden edellä kuvasimme. Ulompana on puutarhain ja niittyjen keskessä toisia taloja, joita toisiinsa yhdistää mitä sievimmät jalkatiet.

Lähdemme muutamata semmoista seuraamaan. Se kulkee parhaillaan kellastumassa olevaa ruispellon piennarta. Pellon ojassa virtaa vastaamme huimaavaa vauhtia lähdekirkasta vettä, joka on siihen johdettu jostakin ylempää alppikoskesta, minkä kumea kohina alinomaa kuuluu korviimme. Tämä oja, joka kulkee talosta taloon, antaa kylälle sen erikoisen luonteen. Se on monessa suhteessa sen valtasuoni, sen voiman ja varallisuuden lähde. Melkein joka talossa on täällä pieni kotitarvemylly, jota tuo puro pyörittää. Siitä saa liikevoimansa rautapaja ja ainakin kaksi suurenlaista puusepäntehdasta, joissa höylät, sorvit ja sirkkelit käyvät sen avulla, ja käyttää se vielä lauta- ja lankkusahaakin. Nuo laitokset eivät kuitenkaan ole mitään suurtehtaita, vaan aivan yksinkertaisia kotiliikkeitä, joissa talonisännät poikineen ja muine väkineen tekevät työtään ja jotka etupäässä tyydyttävät paikallista tarvetta. Siitä on seurauksena, että koneet ja muut laitokset ovat mitä yksinkertaisinta lajia. Pyörä, jonka vesi panee liikkeelle, on läpimitaten pari kolme syltä, puusta tehty ja käy useinkin taivasalla. Vesi ruiskahtaa siihen kaitaisesta rännistä, ja kun pyörää tahdotaan pysäyttää, niin siirretään ränni syrjään ja vesi juoksee ohi; toisessa paikassa voi olla luukku rännin pohjassa, jota sulkemalla tai avaamalla vesi johdetaan rattaaseen tai siitä pois.

Paitsi näitä laitoksia tarjoo joka talon ohitse hyrskyävä puronen kaikenlaisia muitakin etuja jokapäiväisessä taloudessa. Siinä pestään pyykit ja astiat ihan keittiön portaiden edessä, siitä puutarhat kastellaan, ja olenpa nähnyt sitä kuljetusneuvonakin käytettävän siten, että laudanpalasia, halkoja, jopa puuastioitakin sitä myöten uitetaan talosta toiseen. Vaikka vesi yhä uudistuessaan näyttää olevankin kirkkaampaa ja puhtaampaa kuin Riihimäen lähdevesi, ei se näille herkkusuille kuitenkaan kelpaa ruoka- ja juomavedeksi. Sitä varten on erityinen johto, johon sama puro pumppuaa veden suuresta alppikoskesta ja joka milloin maanalaisia, milloin maanpäällisiä puutorvia myöten tuopi lirisevän pikkupuron joka talon portaiden eteen.

Mutta ei vesi vain vetenä hyödytä ja palvele kylää ja sen tarpeita. Tulenkin muodossa se vielä tunkee joka taloon, tulen ja valon, sähkölaitoksesta saadun. Kylän päässä olevaa pientä sähkölaitosta hoitaa sitäkin muuan talonpoika muitten töittensä ohella.

* * * * *

Kaikki se lorina ja lirinä, se hyrinä ja pyörinä, joka syntyy veden liikkeestä ja sen liikkeelle panemista laitoksista, tekee varsinkin vieraaseen hyvin virkistävän vaikutuksen. Se on musiikkia, joka soipi yöt ja päivät, ei yksitoikkoisesti, vaan aina eri äänilajeissa sen mukaan, millaiset ovat ilmat ja tuulet, erilailla silloin kun yksi laitos käy ja toinen seisoo, erilailla silloin, kun vesi hyrskyy rattaissa tai johdetaan niiden ohitse. Lähempänä ollen kuuluu yksi sävel, etäämpänä ollen toinen; kun ikkuna on auki, soipi puro niin, kun se on kiinni, näin; mutta aina sen kuulee ja aina siitä korva iloitsee.

Mutta kaiken yli kuuluu kuitenkin pikkupuron lirinän ja lorinan ohella suuren kosken kohina.

Tämän kosken muodostaa kolme vuorikoskea, jotka Mayrhofenin kylän kohdalla ja sen vainioiden keskessä yhtyvät toisiinsa. Nuo kosket ovat sekä kukin erikseen että toisiinsa yhtyneinä täydellisenä vastakohtana kylää palvelevalle purolle. Puro on työjuhta, kosket ovat täydellisiä villihepoja, joita eivät ainakaan täkäläiset ihmisvoimat näy kyenneen kesyttämään. Jalat suorina ja harja hajallaan karkaavat ne ohitse omia aikojaan ja omia teitään, ja ihmiset saavat kiittää onneaan, etteivät' jalkoihin sorru. Tuolta ylhäältä, ikuisten lumien ja ikuisten jäiden korkeuksista, ovat aurinko ja etelän lämpimät tuulet ne irtauttaneet. Hurjistuneina hyökkäävät ne alas hypäten yli huimaavien kuilujen, yhtyvät yhä useammat toisiinsa yhä isommaksi laumaksi, karkaavat toistensa kilvalla toistensa ohi, puristuvat vähän ennen laaksoon tuloaan pelkäksi vaahdoksi ja jatkavat sitä vimmaansa ja sitä vauhtiaan yhtenä ainoana kuohuna kylämme ohitse, pysähtymättä ainoaankaan suvantoon, huoahtamatta ainoassakaan niemen kainalossa tai akanvirrassa. Eivät mitkään meikäläiset kosket, ei Pyhäkoski, ei Imatrakaan ole tehneet minuun niin vihaista, niin hillitöntä vaikutusta kuin nämä ärjyt. Ehkä se tulee siitäkin, että ne tuskin tuntiakaan pysyvät ennallaan. Niiden vedenpaljous ja siitä seuraava vauhti ja vauhdin synnyttämä vilinä ja ulina vaihtelevat voimassa usein monta kertaa päivässä. Ne tulevat ja menevät kuin tuuliaispäät ja riippuvatkin suorastaan tuulista ja ilmoista. Yhtenä päivänä tai yönä sataa siellä tuolla ylhäällä lunta suunnattomat määrät, niin että missä eilen näkyi paljas kallio tai vihreä nurmirinne, siellä on tänään kaikki valkoisina kinoksina. Tänään siellä etelätuuli saa aikaan sateen, joka pehmittää kinokset, ja huomenna paistaa päivä täydeltä terältään. Mutta sitten on taas yöllä kylmä ja pakkanen, joka vähentää sulamista. Kaikki se tuntuu aivan välittömästi alppikoskessa, ja niin ne ovat lakkaamatta ilmojen hermostuttavan vaikutuksen alaisina. Sen kuulee helposti niiden äänestä ja näkee niiden hyrskystä. Väriäänkin voipi vesi silloin tuon tuostakin vaihtaa, muuttaen sinivihreän vaahtonsa keltaisen ruskeaksi.

Eikä vain siitä. Usein näyttää alppikoski villipeto tapojaan paljon tehokkaammalla tavalla, tulvimalla yli äyräittensä muutamien tuntikausien kuluessa. Silloin menee sillat, murtuu maat, särkyy pellot, kaatuu huoneet. Totisiksi käyvät talonpojan kasvot hänen semmoisista puhuessaan; sillä se on jotakin, jolle hän ei mitään voi. Ainoa, minkä hän mahtaa, on, että hän laskee kivellä kosken reunat niinkuin kanavan. Se estää tavallisissa oloissa ainakin rantaäyräiden vyörymistä, mutta veden nousemista vainioilleen hän ei voi estää. On oivallettu, että metsä pidättää kosteutta, että sitä siis on suojeltava, niinkuin hyvin huolellisesti suojellaankin ja vain määrän mukaan sitä hakataan. Muut varokeinot pitää täälläkin jättää pilvien pitäjän huoleksi. Ja se tehdään siten, että häntä lepyttääkseen ja häneltä suojaa anoakseen kerran vuodessa pannaan toimeen kirkollinen juhlakulkue, joka pappien messutessa ja suitsuttaessa nousee jonkin matkaa ylös vuorille ja johon kylän asukkaat miehissä ottavat osaa.

* * * * *