Tämän ravintolan omituisuuksiin kuuluu vielä, että se, samalla kun on täydellinen ravintola, on myöskin täydellinen talonpoikaistalo, jossa harjoitetaan maanviljelystä ja karjanhoitoa. Siinä on navetta, josta kuuluu lehmäin ammuntaa ja kilien kellojen kilinää aamuin ja illoin; heinää tehdään tuossa verannan edessä niityllä, josta apilaan tuoksu illan kosteuden kanssa leviää joka huoneeseen; tyttäret hoitavat kasvipuutarhaansa ja tuovat sieltä vihanneksia pöytään ja ruusuja pöydälle. Maidot, voit, juustot, jopa hunajakin, jota nautitaan kahvileivän kanssa ja jota mehiläiset valmistavat alppiniittyjen lemuavista kukkasista—kaikki ovat kotitekoa. Yksin valaistuskin on omaa, koko kylän omaa: kosken voima muutettuna alppi-sähkövaloksi.
Täällä on meidän mainio olla.
* * * * *
On vilpoinen, kirkas ilta tämä meidän tyrolilainen ensi-iltamme. Istumme parvekkeella. Tummina kohoovat vaarat ja luovat jyrkkiä piirteitä taivasta vasten, josta tähdet leimuaa. Vielä helottaa laskeneen auringon valo lumisilla huipuilla. Alppikoski kohisee, pienet purot solisee. Ruisrääkkä ääntelee, sammakko kurnuttaa kotoisen tuntehikkaasti, laulurastas sirauttelee alppien rinteiltä. Tuossa sihahti iltatuuli ruispellossa. Suljen silmäni ja olen—Suomessa.
TYROLILAINEN KYLÄ.
Olen koettanut etsiä sopivaa vertausta, joka antaisi sattuvan kuvan tästä Tyrolin kylästä vuorien välissä, mutta en ole voinut keksiä parempaa kuin sen vanhan, että se on hedelmä kukkaismaljan keskessä. Vihreässä kivimaljassa vihreä hedelmä. Vertauksen täydentämiseksi voi vielä lisätä, että tuo malja on asetettu lumen ja jään keskeen raittiina pysyäkseen.
Puhuakseni maalarien kieltä, niin ovat ne erilaiset »vihreydet», jotka antavat maisemalle täällä sen luonteen. Laaksomaljan pohja on niityn vihreää, yhtäällä kukkivan niityn, toisaalla vähän ruskeamman, jonka yli viikate jo on kulkenut, sekä toisin paikoin jyrkissä neliöissä olevaa rukiin ja ohran vihreää, maljan laidat ovat kauttaaltaan kuusimetsän vihreää, johon vain siellä täällä on vedetty suonia tai lätkätty pilkkuja samasta niityn vihreästä kuin alempana. Maljan ylimmän reunan muodostavat alppien kiviset, harmaan ruskeat selänteet ja huiput.
Siinä olisi valmis malli kivikupin »glaseeraukseen», aivan suorastaan luonnosta otettu. Ja jos te, kotoiset gobeliinien kutojattaret tai muut taiteellisten tapettien tekijät, haluatte niinikään suoraan luonnosta löytyvää mallia, niin enpä tiedä, mistä sen saisitte silmälle suloisemman kuin tuollaisen vihreän, kuusia kasvavan alppiseinän, jos sen ylälaitaan vielä kuvaatte raiteen sinistä taivasta, valkoisine poutapilvineen tai lumihuippuineen. Siinä on kaikki värit, mitkä suomalaisessakin maisemassa, vaikka vähän vaikuttavammin. Ja jos valo tuolla tavalla »tapioituun» huoneeseen tulisi katosta, niin pitäisi sen olla asua yhtä viehättävän kuin suomalaisen savupirtin, jonka lattialle olisi levitetty heiniä ja seinille ripustettu kaisla- ja ruohokerppuja kuivamaan ja jonka—katto olisi poistettu.
* * * * *
Keskellä tätä kylää on pienoinen kirkko, valkeaksi maalattu, ja katto ja torni vihreiksi. Kirkkoa piirittää yhdeltä puolen vähäinen hautuumaa, toiselta puolen pappila—papilla on komea bernhardiinikoira, joka istuu ikkunassa ja isäntänsä kehoituksesta silloin tällöin haukahtamalla tervehtii liiaksi tungettelevia turisteja—kolmannella puolella on kansakouluhuone. Koulu on ainakin osaksi kirkollinen, koska siinä näkyy antavan opetusta pappi ja myöskin eräs nunna eli n.k. »sisar».