"Hyvää päivää," sanoo äänesi.
En saa vastanneeksi, sillä ojentautuessani vyörähtää säkki maahan, pitkäkseen, sen suun side aukeaa ja jauhoja valahtaa maahan. Minun täytyy nostaa se pystyyn puuta vasten ja sinä teet liikkeen kuin kumartuaksesi minua auttamaan. Olen siinä edessäsi ihan jauhottuneena avojaloin ja avopäin, sillä lakkikin putosi säkin kanssa.
"Ette tunne," sinä sanot, hymyillen ystävällisesti, samalla hiukan hämilläsi.
"Tunnenhan toki," minä sammallan hengästyksissäni.
Sinä ojennat kätesi, en aio uskaltaa tarttua siihen, ennenkuin olen pölyttänyt omani jauhoista, mutta sinä tartut siihen siitä huolimatta ja pudistat sitä reippaasti.
"Oletteko te täällä?" saan minä vihdoin kysytyksi.
"Kai olen, koska olen," sinä naurahdat ja pyörähdät ympäri.
"Tekö?"
"Niin, minä" … ja sinä pyörähdät takaisin.
"Jaa, niin, niinpä tietenkin—antakaa anteeksi, että isäntä ottaa vastaan vieraan tässä asussa."