"Voi, annatteko anteeksi," sinä sanot ja tarjoat minulle molemmat kätesi.
"Mistä niin?"
"Etten ole tullut ennen teitä kiittämään."
"Eihän siinä mitä kiittämistä."
"Onhan—kun olette toteuttanut hartaimman toivoni."
"Sehän oli helposti toteutettavissa semmoisilla todistuksilla ja suosituksilla."
"Miten hyvänsä, mutta kiitos kuitenkin."
"Käymmekö sisään?"
"Istumme tässä."
"Nähkääs, saanko kuitenkin selittää. Siellä oli koko ajan vieraita ja retkiä ja kaikenlaista muuta … ja minun täytyi … mutta nyt se saa riittää … minä melkein karkasin pappilasta. Olin tullessani koululla, mutta en päässyt sisään."