Aita rusahti, niinkuin joku olisi lentänyt sen syliin.
--Ei, minä en mene, intti ukin ääni.
--Menee nyt vain koreesti nukkumaan ... tulee sitten huomenna taas, houkutteli taas Korsun ääni.
--Voitko sinä sitten auttaa minut aidan yli?
--Tarttukaa tuohon ... ja pistäkää jalkanne tuohon, kas niin.
--Eikö helvetissä ... olisit antanut minun olla ruuhessani, jossa tulinkin ... ruuhessani minä istun ja soudan vaikka kuinka päissäni ... te sen vielä varastatte.
--Eihän me toki naapurin ruuhta....
--Miksei tässä ole porttia eikä edes veräjää?
--Ettekös te itse naulannut sitä kiinni?
--Niin teinkin.... Emman kanssa naulattiin. »Naulataan niin, ettei sitä härkäkään puske kumoon», sanoi Emma.--Mutta nyt minä revin sen auki.