--No, mitäs nyt vieraita vaivata ... lie muutenkin ollut äijästä vastusta.
--Vastusta? Eihän. Hauskaa vain ... se on niin iloinen äijä ... aina kaltaisensa.
--Ei hänestä toden totta liene iloa kylässä enemmän kuin kotonakaan.
--Pyysin Mattia saattamaan hänet kotiinsa, kun alkoi uupua ... ajattelin, että ehkä oli varmempi, jos ehkä eksyy usvassa tai voi ajaa kivelle ... tai sortuu mereen, noustessaan maihin.
--Ruuhessa se kyllä aina pysyy, sanoi Söderlingska,--siitä se ei kaadu, mutta kalliolla ei ole niin varma.
--Eihän nyt ole niin ihmeellistä, jos jalat joskus pettäisikin, hevelteli Korsun akka. Onhan vaarilla ikääkin. Se oli riski mies aikoinaan ... kun kaikki pysyttäisiin yhtä riskeinä.
--Oli ystävällisesti tehty, että autoitte kotiin. Ajattelin, että kävi lopulta riitaiseksi, niinkuin sen tapa on.
--Ei toki yhtään.... Kyllä me toki aina Söderlingin kanssa sovimme. Onhan hauska, että naapurit joskus tapaavat toisensa ja kallistavat lasin pari ja juttelevat. Se on niin mukava suustaan, äijä.
--Ukot tässä vain koko ajan toisiaan kehuivat. Jos heitä itseään uskoisi, niin ei olisi maailmassa kolmatta miestä heidän veroistaan.
--Olivatko kalat hyvässä hinnassa kaupungissa? kysyi Söderlingska, kääntääkseen puheen toisaalle.